Singing for Lenin -lyhytelokuva sai alkunsa, kun löysin pari vuotta sitten perhearkistosta valokuvia ja muita dokumentteja 1970-luvun kommunistisesta liikkeestä. Valokuvia katsellessani huomasin, miten vieraalta tuo aika tuntui, vaikka kuvissa esiintyi paljon tuttuja ihmisiä. Tässä kokeellisessa elokuvassa katson taistolaisuutta nykyhetkestä käsin ja pohdin, miten varhaislapsuutensa 1980-luvulla elänyt ikäpolveni voisi ymmärtää aikaa, joka päättyi ennen syntymäämme ja joka edelleen jakaa mielipiteet voimakkaasti. Tuo ajanjakso kun on kuitenkin samalla niin lähellä, että se väistämättä vaikuttaa identiteetteihimme. Elokuvani käsikirjoitus pohjautuu osittain 70-luvulla opiskelijaliikkeessä mukana olleiden haastatteluihin.
Singing for Lenin toteutetaan Le Fresnoy -nimisessä nuorille taiteilijoille suunnatussa nykytaidestudiossa Ranskassa. Kuvaamme elokuvan maaliskuun lopussa Suomessa ja leikkaus ja äänisuunnittelu tehdään Le Fresnoyssa. Elokuva valmistuu kesäkuussa 2014. Le Fresnoy rahoittaa elokuvan osittain ja lisäksi olen saanut AVEK:ilta apurahan. Nämä kaksi yhdessä eivät kuitenkaan vielä ihan riitä elokuvan valmiiksi saamiseen. Tuotanto ei ole erityisen kallis, mutta olisi hienoa, ettei taiteellisissa ja teknisissä ratkaisuissa tarvitsisi tehdä isoja kompromisseja. Kuvauskaluston vuokraamiseen tarvittaisiin lisää rahoitusta ja maksaisin mielelläni mukana oleville ammattilaisille kunnolliset palkkiot tehdystä työstä.
Elokuvassa vuorottelevat nykyhetkeen sijoittuvat näytellyt kohtaukset ja arkistomateriaali. Se kuvaa yhden päivän aamusta iltaan vanhalla kesämökillä. Henkilöt, kaksi naista ja yksi mies, kaikki noin 30-vuotiaita, ja kuusivuotias tyttö keskustelevat nuorena kuolleiden vanhempien jättämästä arkistosta ja sen merkityksestä. He tutkivat vanhoja valokuvia, kirjeitä ja muuta materiaalia ajasta, joka vaikuttaa kaukaiselta, mutta jonka kokeneissa he tunnistavat jotain tuttua ja kotoisaa. Välillä entisten taistolaisten äänet kertovat tapahtumista, jokainen omasta näkökulmastaan. Etsin teoksessani suhdetta aikakauteen, jonka monet ovat halunneet jo unohtaa.
Kiitos, jos jaksoit lukea tähän asti! Toivon, että lähdet mukaan tekemään projektin mahdolliseksi. Olen kiitollinen pienestäkin tuesta!
Ystävällisin terveisin,
Riikka Kuoppala, kuvataiteilija
ENGLISH
A couple of years ago, I found a family archive of photographs and other documents from the 1970’s that concerned the Finnish Communist movement “taistolaisuus”. This is when the short film Singing for Lenin got started. As I browsed through the pictures, I realized how distant the era seemed, even though there were many familiar faces in the photos. In this experimental film I will look at the movement with contemporary eyes. I wonder if my generation, who grew up in the 1980’s, could understand a time that ended before we were born and that still divides opinions so strongly. The screenplay of my film is partly based on interviews with participants of the 70’s student movement.
The frame for the production of Singing for Lenin is Le Fresnoy, a post-graduate studio program for young artists in France. The film will be shot in the end of March in Finland and the post-production will take place in Le Fresnoy. The film will premiere in June 2014. Le Fresnoy partially funds the film and I have received a grant from AVEK – the Promotion Center for Audiovisual Culture. However, this is unfortunately not enough to complete the film. The production is not particularly expensive but it would be great if we didn’t have to compromise too much artistically or technically. We would still need more funds for renting the equipment and I would like to pay the participating professionals a decent fee for their work.
Fictional contemporary scenes and archive material alternate in the film. It pictures one day from dawn to dusk in an old summer cottage. The protagonists, two women and a man in their early 30’s and a six-year-old girl discuss an archive left by parents who were still young when they passed away. The characters go through old letters, photographs and other material from a time that seems distant but when talking to people who witnessed it they experience something familiar. The voices of former Communist activists tell about the events, each one from their own point of view. In the film, I look for a relationship with a period, that many have already tried to forget.
Thank you if you read this far! I hope you will participate and make the project possible. I am grateful for even a small support!
Kind regards,
Riikka Kuoppala, visual artist
